[voikko] "vedda" ja astevaihtelu

[Jukka K. Korpela]

2012-11-17 13:54, Harri Pitkänen kirjoitti:

> Käydessäni läpi Joukahaisen sanastonkeruulomakkeella tehtyjä ehdotuksia tuli
> vastaan sana "vedda", johon ehdottajan mielestä pitäisi soveltaa astevaihtelua
> dd->d.

”Pitäisi” on ilman muuta perusteeton vaatimus. Normatiivisen kieliopin 
kannalta ei voida pitää edes hyväksyttävänä tällaisen sanan 
astevaihtelua. Deskriptiivisen kieliopinkin kannalta olisin taipuvainen 
sanomaan, että astevaihtelua ei kielessä esiinny. Yksittäisen 
kielenkäyttäjän käyttämiä muotoja ei ole syytä ottaa mukaan yleiseen 
kielen kuvailuun. Tässä tapauksessa kyse on ilmeisesti lisäksi vain 
yhden (tai ehkä kahden) henkilön mielipiteestä sen suhteen, miten sanaa 
pitäisi taivuttaa, ei todellisesta käytöstä. Siis ns. sanakirja- ja 
kielioppiesiintymistä.

> Kuitenkin sanaa käsittelevä artikkeli Wikipediassa samoin kuin muut löytämäni
> nettitekstit käyttävät nominatiivin monikkomuotoa "veddat":

Enemmän arvoa panisin sille, että ”Suomalaisen tietosanakirjan” 10. 
osassa (v. 1993) on hakusanana ”veddat”, ja vielä enemmän sille, että 
”Ison suomen kieliopin” mukaan dd ei esiinny astevaihtelussa edes 
marginaalisesti. Sen mukaan ”Soinnillisten klusiilien vaihtelu gg : g, 
bb : b (5) toteutuu vain muutamissa sanoissa, esim. dig(g)ata : diggaan, 
lob(b)ata : lobbaan”, eikä vaihtelua dd : d mainita lainkaan.
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=41

Tälle on aika luonnollinen foneettinen selitys. Suomen kielessä b ja g 
ääntyvät käytännössä yleensä kuten p ja k, joskin ehkä lievästi 
soinnillisina. Siksi ne saattavat puheessa joutua astevaihteluun, ja 
tämä heijastuu joskus kirjoitukseenkin. Sen sijaan d on suomen 
yleiskielessä itsenäinen foneemi, joka selvästi poikkea t:stä 
(enemmänkin ääntämispaikaltaan kuin soinnillisuudeltaan). Siksi sen 
astevaihtelulle ei ole luonnollista mallia.

Yucca