<div dir="ltr">Ehdotin juuri Joukahaiseen lisättäväksi sanaa ”potiluus”. Olin juuri katsonut esitystä, jossa tuttu, muuten hyvin sujuvasti esiintyvä henkilö käytti sanaa ”tutkimuspotilaus” ja sitten korjasi sen sanaksi ”tutkimuspotiluus” ja näytti hetken miettivän, onko se oikea sana. Huomasin, että sana ”potiluus” esiintyy parilla sadalla verkkosivulla hyvinkin asiallisen näköisissä teksteissä, mutta sitä ei ole sanakirjoissa eikä Oikofix tunnista sitä, ei myöskään Wordin kielentarkistus. Se kuitenkin tuntuu ihan oikealta sanalta, jonka suomenpuhuja tunnistanee ilman selityksiäkin.<br><br>Mutta yleisesti -us- ja -uus-johtimet muodostavat hyvin produktiivisen parin (vai pitäisikö sanoa, että kyse on yhden johtimen varianteista?), ja Isossa suomen kieliopissa on aika tarkasti eritelty, miten valinta niiden välillä riippuu kantasanan rakenteesta:<br><a href="https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=177">https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=177</a><br><br>Olisiko tältä pohjalta toteutettavissa tällaisten johdosten algoritminen tunnistaminen? Ehkä kohtuullisella työmäärällä? Silloin ei olisi tarpeen lisätä sanoja erikseen. Itse keksin kokeeksi sanat ”oppiluus” ja ”basistius” ja sitten totesin, että onhan niitä käytetty. Yleisesti on vaikea perustella, miksi tunnistetaan ja hyväksytään sana ”tohtorius”, mutta ei rakenteeltaan aivan samanlaista sanaa ”lehtorius”.<div><br></div><div>Ilmeisesti joitakin -us- ja -uus-johdoksia jo tunnistetaankin, esimerkiksi soikeus = soike+us ja ostajuus=ostaju+us (erikoinen merkintä, jolla on varmaat omat syynsä; johdoshan on ostaj(a)+uus).<br><div><br></div><div>Jukka</div></div></div>