[voikko] MA-infinitiivin perusmuodot (oli: Perusmuodot VFST-morfologiassa)

[Jukka K. Korpela]

2014-09-19 10:19, Hannu Väisänen kirjoitti:

> ISO suomen kielioppi sanoo, että MA-infinitiivillä (kuten ISO sitä
> kutsuu) on 6 taivutusmuotoa

Tämä on myös vanhempien kielioppien kanta (paitsi että ne puhuvat III 
infinitiivistä).

> Vfst-morfologia ei tunnista yksikön instruktiivia
– –
> Sana: puhuman M puhuma                <== Yksikön instruktiivi.

Yksikön instruktiivi on aina identtinen yksikön genetiivin kanssa, ja 
niiden erottaminen toisistaan on varsinkin tässä tapauksessa lähinnä 
konventionaalinen. Ei ole mitään erityistä syytä, miksi ilmauksessa 
”sinun pitää puhuman totta” muoto ”puhuman” olisi tulkittava 
instruktiiviksi eikä genetiiviksi. Merkityksen ja syntaksin kannalta 
genetiivitulkinta olisi jopa luontevampi.

Mutta koska ISK on säilyttänyt vanhan tulkinnan, sen mukaan lienee syytä 
toimia.

> Testasin myös puhuma-sanan taivutuksen, ja se näyttää olevan oikein.

Varsinaisestihan ”puhuma” on yksi verbin ”puhua” partisiipeista, 
perinnäisesti agenttipartisiipiksi kutsuttu. Mutta sillä toki on 
nominitaivutus.

> Sana: puhuma M puhuma
> Sana: puhuman M puhuma    <= Tämä on genetiivi.

Käytännössä ”puhuman” voinee olla vain genetiivi, kun sanaa käytetään 
partisiippina (eikä infinitiivinä). Periaatteessa nomineilla kuitenkin 
on myös yksikön instruktiivi, vaikka sen käyttö rajoittuukin pienehköön 
määrään adverbinluonteisia sanoja (esimerkiksi ”jalan”) ja muihin 
erikoistapauksiin.

Jäin miettimään, pitäisikö morfologisen analyysin tulkita ”puhuman” myös 
yksikön instruktiiviksi. Sehän ei ole samalla tavalla morfologisesti 
mahdoton muoto kuin yksikön komitatiivi.

Yucca