[voikko-devel] Toisen laatutavan taivutus Suomi-malagassa

[Teemu Likonen]

Hannu Väisänen kirjoitti:

> Samoin on
> myös kolmas nimitapa (puhuma), joka taipuu muutamassa sijamuodossa
> teonsanan taivutusmuotona, mutta kaikissa sijamuodoissa nimisanana.

Perinteisessä kieliopissa "puhuma" (kaikissa sijoissa, yksikössä ja 
monikossa mutta ei passiivissa) on agenttipartisiippi, jolla tehdään 
agenttirakenteisia lauseenvastikkeita: "Äidin leipomassa kakussa - -" 
(vrt. "Kakun, jonka äiti on leiponut, - -"). Mutta niin kuin totesit, 
tietyissä sijoissa tämä -ma-tunnus on myös III 
infinitiivissä/nimitavassa:

aktiivi:  puhu|ma|ssa, -sta, -an, -lla, -tta, -n (=instr./keinonto)
passiivi: puhu|tta|ma|n (=instr.)

Esimerkiksi: "Äiti on leipomassa kakkua".

> Sen sijaan neljäs nimitapa ei ole ollenkaan teonsanan taivutusmuoto
> vaan erillinen nimisana, joka taipuu kaikissa sijamuodoissa. Tämä
> johtuu siitä, että teonsanan taivutusmuotona sillä on vain kaksi
> sijamuotoa (puhuminen, puhumista) --- ainakin niiden muistikuvien
> mukaan, joita minulla on siitä kieliopista, jota minulle yritettiin
> opettaa koulussa.

Jep, IV infinitiivillä/nimitavalla on juuri nuo sijat: "Nyt ei ole 
puhuminen ~ puhumista".

Sitten on myös V infinitiivi "puhu|mais|i|lla|ni". Joissakin 
kieliopeissa se lasketaan III infinitiivi erikoistapaukseksi, koska 
siinä voidaan ajatella olevan sama -ma-tunnus. Suomi-Malagassa se 
näköjään on V infinitiivi.

Iso suomen kieliopissa ei edes luokitella nominaalimuotoja tällä tavalla 
vaan puhutaan esimerkiksi E-infinitiivistä ("puhuen") tai 
NUT-partisiipista ("puhunut").