[voikko-devel] Tavutuskohtien prioriteetti

[Teemu Likonen]

Petri Riihikallio kirjoitti:

> Täydellisyys on tässäkin asiassa kova tavoite. Kauan sitten erään
> kirjapainon latojesetä kertoi minulle suomenkielen kummallisuuksia

> Aina tämäkään ei ole yksiselitteinen. Sanoissa maa-liero ja maali-ero
> rajakohdan määrää merkitys.

Tällä hetkellä "maaliero"-sanahahmon Ooo-voikko katkaisee vain kohdasta 
maa-liero, koska se ei ainakaan ole täysin väärin kummassakaan 
tulkinnassa. Yleensä toki tarkoitetaan 'tehtyjen maalien eroa', ja jos 
halutaan varmistaa hyvä katkaisukohta, on kirjoittajan pakko käyttää 
tavutusvihjettä. Sanahahmossa "maaliero" ei sanojen rajakohta ole 
yksiselitteinen, joten siihen ei korkeinta prioriteettia voi laittaa 
mihinkään.

Kieliopin tarkistukseen voisi ainakin teoriassa ohjelmoida, että 
moniselitteisissä sanahahmoissa kirjoittajalle vihjataan, että 
kannattaa laittaa tavutusvihje sanan merkityksen kannalta sopivaan 
paikkaan. Esimerkin vuoksi vielä näyttää vaihtoehtoiset 
jäsennystavat "maa-liero" ja "maali-ero".

> Miten tavuttuvat eri taivutusmuodot Voikossa? Perinteisesti ei
> tavutettu ra-vittu, koska loppuosa näyttää tekstiä silmäiltäessä
> itsenäiseltä sanalta rivin alussa. Nykyäänhän koko sanan merkitys on
> kyllä liudentut väliynähdyksen tasolle.

Mitä tarkoitat "eri taivutusmuotojen tavuttumisella"? "Ravittu" voidaan 
nyt katkaista kaikista kohdista. Vastaava tapaus olisi myös "koiranko-
pissa".

Oikeastaan mitään sanaa ei olisi hyvä katkaista ensimmäisen tavun 
jälkeen (edes yhdyssanan osia), koska se jonkin verran vaikeuttaa sanan 
hahmottamista.

> Kolmas muistamani esimerkki on jo aiemmin mainittu "hauista", jossa
> tavutus riippuu merkityksestä.

Voikko katkaisee vain kohdasta "hauis-ta", joka on merkityksen puolesta 
ainoa yksiselitteinen kohta. Osaa "hauis" ei katkaista myöskään siitä 
syystä, että vokaaliyhtymiä ei ole hyvä jakaa eri riveille. Ne ääntyvät 
lähes triftongeina eli samaan tavuun kuuluvana kolmen vokaalin 
yhdistelmänä, vaikka eivät sitä oikeasti olisikaan. Fyysisessä äänessä 
ei eroa välttämättä edes ole, mutta kuulija vain tulkitsee tavurajan 
tiettyyn kohtaan, koska ymmärtää sanan merkityksen sekä fonologisen 
(astevaihtelu) ja morfologisen (mm. monikon tunnus) käyttäytymisen.

> Erilaisista varottavista sanoista oli kuulemma nuoremmille latojille
> ihan listoja (vanhat osasivat ne ulkoa), koska niille on työtä
> tehdessä itse sokea.
>
> Mistähän vielä löytäisi vanhan latojan?

Nyt vastuu on useimmiten jossain kirjoittajan ja automaattisen 
tavutusjärjestelmän välimaastossa. Muita tarkistajia ei useinkaan ole. 
Jos laadukkaaseen tavutukseen ja rivitykseen pyrkiminen osoittautuu 
liian kovaksi tavoitteeksi automaattiselle tavutusjärjestelmälle, 
täytyy vain jättää vastuu kirjoittajalle.